”Siis olisinhan mä sen hoitanut, mut info ei taas tullut mulle asti ja sit joku on mennyt viel säätää tän kaiken ihan solmuun. Tätähän tää on aina..”

Olenko kuuntelemassa teini-ikäisen tyttäreni tarinaa tekemättömistä läksyistä? En tällä kertaa. Odotan vuoroani erään suuren yrityksen asiakaspalvelutiskille. Lause jää soimaan korviini. Kuka on se mystinen joku, joka ei koskaan, tai vastavuoroisesti aina, aiheuttaa sotkun tälläkin työpaikalla? Se joku, joka löytyy ajoittain meidän kaikkien työpaikoilta. Joku, jota emme näe, kuule tai tunne, mutta löydämme hänet tarinoistamme.

Mitä tarvitsemme, jota voisimme kohdata tuon mystisen hahmon? Tarvitsemmeko vahvemmat silmälasit ja tarkemman kuulon? Kenties nopeammat jalat? Tuskin sittenkään. Tarvitsemme kulttuurillisen muutoksen kohti arvomaailmaa, jossa virheet ja ristiriidat eivät ole jotakin kamalaa mitä tulee pelätä ja peitellä. Uuden ajatusmallin myötä moka ja siitä seuraava konflikti voivatkin olla mahdollisuus muutokselle ja oppimiselle. Uusi reitti oppia taitoja tappelun sijaan.

Jo päiväkodissa harjoittelemme luomaan yhteisiä pelisääntöjä ryhmässä toimimiselle. Jatkamme harjoittelua koulussa ja vapaa-ajan harrastusryhmissä aina uuden toimintakauden alkaessa. Vastaavaa pelisääntökeskustelua sitten jalostamme työyhteisöissä kaikella sillä taidolla mitä olemme elämän varrella oppineet. Erittäin tärkeää työilmapiirin ja työhyvinvoinnin kivijalan rakentamista. Mutta riittääkö tämä?

Vankasta perustasta huolimatta työpaikalla joskus rytisee ja paukkuu. Onko pelisääntöjä tehdessä pysähdytty miettimään, miten toimimme silloin kun teemme virheitä? Silloin kun emme onnistunutkaan siinä mitä olimme sopineet? Saako meillä ylipäänsä tehdä virheitä? Vai onko juuri tämä se hetki, jolloin mystinen joku nousee taas piilostaan tarinoidemme päähenkilöksi?

Oppiaksemme taitoja tappelujen sijaan voimme ensimmäiseksi jokainen tarkastella omaa suhdettamme ristiriitoihin. Mitä ajattelemme konflikteista? Nostavatko ne meissä pintaan taistelijan joka ensin puolustautuu, lähtee sen jälkeen metsästämään syyllisiä ja penäämään aloittajaa. Tällä ajattelulla olemme kovaa vauhtia rynnistämässä kohti tappelua.

Vai mitä jos juuri tänään pysähtyisin, vetäisin henkeä ja katsoisin edessäni olevaa ristiriitaa erilaisten kokemusten risteyspaikkana? Paikkana, jossa saan hienon mahdollisuuden oppia muiden ihmisten erilaisuudesta ja tavoista, joilla voin jatkossa toimia välttääkseni nokkakolarin.