Meillä ihmisillä on luontaisesti melko vähän psykologista joustavuutta. Olemme nimittäin siitä yksinkertaisia, ettemme pidä tilanteista, jotka herättävät meissä ikävältä tuntuvia tunteita. Oli se sitten työpaikan pysyvyyteen liittyvä huoli, syyllisyys virheen jälkeen tai maailmanlaajuisen pandemian tuoma epävarmuus. Kuka haluaisi vapaaehtoisesti kokea stressiä, riittämättömyyttä, pettymystä tai turhautumista? En ole tavannut vielä yhtäkään.

Huono uutinen on, että täysin stressivapaa elämä on utopiaa. Stressi ja ikävät tunteet kuuluvat siihen, mitä on olla ihminen. Koemme niitä niin työelämässä kuin sen ulkopuolella. Tästä huolimatta pyrimme usein välttämään tilanteita, joissa tällaisia tunteita heräisi - tai ainakin haluaisimme niistä eroon. Tavalla tai toisella kamppailemme tunnetta vastaan, pyrimme hallitsemaan sitä, kieltämään sen tai harhauttamaan itseämme ajattelemaan jotain muuta.

Yksi salailee omaa väsymystään, vakuuttelee että kaikki on ok. Toinen piiskaa itseään ja välttelee avun pyytämistä työkavereilta koska ajatus autettavaksi tulemisesta ahdistaa. Kolmas vitkuttelee merkityksettömien tehtävien parissa vältelläkseen vaikealta tuntuvaa, mutta tärkeämpää tehtävää. Tämä kaikki on hyvin inhimillistä, sillä kuten sanottu, me ihmiset emme ole kovin hyviä sietämään ikäviä tunteita.

Mutta mihin stressiä vastaan kamppailu johtaa?

Kuvittele, että sinulla on rantapallo, jota painat veden pinnan alle. Mitä kovemmin pyrit pitämään pallon pinnan alla ja pois näkyvistä, sitä kovemmin se pyrkii pintaan, eikö vain? Jaksat ehkä jonkun aikaa, mutta vastaan taistelu vie voimia - ja kamppailu jatkuu jatkumistaan.

Mitä jos voisitkin antaa pallon kellua pinnalla ilman taistelua? Mitä jos pystyisitkin hyväksymään stressin ja ikävien tunteiden olemassaolon? Todeta, että kyllä, on normaalia tuntea stressiä tällaisessa tilanteessa. Lakata taistelemasta vastaan ja hyväksyä oma kokemus. Esimerkiksi tätä on psykologinen joustavuus.

Mikä ihmeen psykologinen joustavuus?

Käsite pohjautuu hyväksymis- ja omistautumisterapiaan, jonka menetelmiä on viime vuosina tuotu yhä enemmän terapiamaailmasta myös työhyvinvoinnin tukemisen kontekstiin. Psykologisella joustavuudella tarkoitetaan kykyä tunnistaa omat sisäiset kokemukset, suhtautua niihin hyväksyvästi ja toimia itselle tärkeiden arvojen mukaisesti. Sen sijaan, että toimintamme päämotiivi olisi tunteista ja ajatuksista eroon pääseminen, voimme huomata ne, sallia niiden olemassaolon ja toimia kohti meille tärkeitä asioita.

On nimittäin hyvä huomata, että negatiiviselta tuntuvat kokemukset kytkeytyvät hyvin usein meille merkityksellisiin asioihin. Jännitämme työsuoritusta, jonka haluamme suorittaa hyvin. Koemme syyllisyyttä unohtaessamme vastata työkaverille, jonka ystävyys on meille tärkeää. Ahdistumme, kun työkiireet syövät aikaamme ihmisiltä, joista välitämme. Turhaudumme, kun työn edellytykset eivät mahdollistakaan työntekoa esimerkiksi sillä huolellisuudella, jota itse arvostamme.

Harvemmin koemme vahvoja tunteita tilanteissa, joissa ei ole meille mitään merkityksellistä. Tästä huolimatta saatamme ärsyyntyä, stressaantua tai lamaantua omien kokemustemme edessä ja käymme kamppailua mielessämme: Miksi minusta tuntuu tältä?.

Rantapallometaforaan palatakseni: kuvittele, miten paljon energiaa vapautuisi, jos lopettaisimme rantapallon painamisen veden pinnan alle. Mitä kaikkea voisimme huomata jos emme käyttäisi voimiamme tähän kamppailuun? Miten paljon enemmän energiaa jäisi käytettäväksi meille tärkeisiin asioihin, jos lopettaisimme omia ajatuksia ja tunteita vastaan kamppailun?

Mihin sinä käyttäisit vapautuneen energian?

Psykologista joustavuutta kehittämällä on mahdollista toimia meille tärkeitä asioita kohti, elää arvojemme mukaista elämää niin työssä kuin vapaa-ajalla. Ei ilman stressiä ja ikävältä tuntuvia ajatuksia, vaan niiden kanssa.

Kiinnostaako psykologinen joustavuus ja sen vahvistaminen yksilöllisesti tai työyhteisössänne? Ota yhteyttä Työdynamoon!

Katso Työnohjaus-palvelumme